Kaksi päivää diagnoosista, ja näen lenkillä kaikkien koirien ontuvan. Yksi ontuu etujalkaa, toinen takajalkaa. Yöllä näin unta, että Ilon ranne on rikki, ja siihen tarvitaan tukiside. Sen agilityt loppuivat siihen.
Muistan että näin kävi viimeksikin. SIlloinkin kaikki koirat alkoivat mielestäni ontua. Rauhoittelen itseäni. Älä katso niiden liikkeitä. Kaikki on hyvin. Tästäkin selvitään taas mainiosti.
Veli on saanut tutkimuksesta saakka kipulääkettä. Ortopedin tekemä palpaatio sai sen ontumaan selvästi. Tätä ontumaa ei tarvitse kuvitella. Vasen jalka on kipeä. Lääkekaapista löytyy myös gabapentiniä, jos tulehduskipulääke ei vie kipua pois. Kestän ocd:n, kuntoutukset ja leikkaukset, mutta pentukoiran kipua en kestä.
On pitkäperjantai ja lähdemme ajamaan kohti Lempäälää. Ilolla on agilitytreenit uuden kouluttajan opissa. Otan Velin mukaan seuramieheksi.
Perillä tempaudun mukaan harjoitteluun. Kouluttaja on mukava ja minulle tulee treenistä heti hyvä tunne. Ilo saa tehdä tasoisiaan harjoituksia, jotka räätälöidään sille helpoiksi jotta se onnistuu. Olen kertonut ettei Ilo jaksa vielä kovin pitkiä treenejä, ja ajattelu väsyttää sen helposti. Harjoitukset tehdään kymmenen minuutin pätkissä ja Ilo on virkeä koko treenin ajan. Se ei väsy, hyvä jos läähättää. Mieleen jäävät treenit, joissa kaikki on rauhallista ja hallittua, eikä vahinkoja tapahdu. Tällaista pitäisi agilityharjoittelun olla.
Otan Velin väliajalla halliin tekemään kontaktikävelyä ja käsikosketuksia. Se tarjoaa myös pujottelua jalkojen välistä, uusi juttu, jonka olen sille kotona opettanut. Se hymyilee halliin tuleville koirille ja ihmisille. Kunpa se pysyisi tällaisena myös leikkauksen jälkeen ajattelen.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).